Arvoisa juhlaväki: uudet ylioppilaat, rehtori, opettajat ja läheiset kotikatsomoissa. Minä olin abiturientti vuonna 2015 — ja tänään olen ylioppilas.
Olen saanut toivottaa onnea ja menestystä uusille ylioppiaille lukemattomia kertoja, mutta se, miltä tuntuisi olla ylioppinut, on ennen tätä päivää ollut minulle mysteeri, ajatus mielikuvitukseni varassa. Nyt kuitenkin saan toivottaa onnea uusille ylioppilaille, mitä ikimuistoisimmalla tavalla: tällä lavalla, ollen yksi heistä. -Siis onnea meille kaikille-
Olisi tarpeetonta kaunistelua väittää, etten ihailun lisäksi koskaan olisi tuntenut katkeruutta, kateutta tai jopa eräänlaista huonommuutta muiden painaessa valkolakit päähänsä, mutta aikuislukion aikana opin onneksi näkemään asian toisin.
Enää en ajattele olevani muita huonompi, vaikka en valmistunutkaan ikätovereideni kanssa, tai vaikken olisi valmistunut ollenkaan. Eteeni tuli vastoinkäymisiä ja jouduin keskeyttämään opintoni, joskus käy niin. Enää en ajattele, että olisin jäänyt jostain paitsi, tai jälkeen elämässä. Minä ajattelen, että sain mittaamattoman arvokkaan mahdollisuuden nähdä kaksi maailmaa ja kokea kaksi erilaista lukioelämää, ja siitä minä olen kiitollinen. Tämä matka on opettanut minulle enemmän kuin koskaan osasin aavistaakaan.
Lukio on monelle itsenäistymisen ja aikuiseksi kasvamisen aikaa. Oman matkani aloitin syksyllä 2012 ja keräsin vuosien mittaan paljon muistoja, joihin moni teistäkin ehkä samaistuu. Olin mukana oppilaskunnan hallituksessa, tanssin wanhat jopa kahdesti ja löysin elämääni ihania ihmisiä. Osallistuin ylioppilaskirjoituksiin kynällä ja paperilla ja heitin karkkia penkkarilavalta, vaikka se taisi kyllä olla jo kiellettyä. Esiinnyin koulun konserteissa ja lintsasin tunneilta, kerran jopa karkasin. Joskus unohdin kirjat kotiin tai lukea kokeeseen, ja toisinaan pänttäsin yömyöhään. Samalla opettelin pärjäämään omillani uudessa kaupungissa.
Vanhojen tanssit, penkkarit ja kirjoitukset lukeutuvat usein lukiolaisen kokemuksiin, riippumatta siitä, mille vuosille opinnot sijoittuvat, mutta lukio on myös muuttunut. Varsinkin viime vuosina opintojaan suorittaneet ovat kohdanneet eräänlaisen murrosvaiheen haasteita. Perinteiset kirjat vaihtuvat digikirjoihin ja tehtäväsovelluksiin, kurssikokeen voi tehdä vaikka kotisohvalta ja vihkon sijasta kotiin unohtuu läppäri tai muu älylaite, ylioppilaskokeetkin kirjoitetaan tietokoneella. Kaikki tämä kehitys on tuonut paljon uusia hienoja mahdollisuuksia, mutta varmasti myös haasteita, sillä uuteen sopeutuminen harvoin tapahtuu silmän käänteessä. Lukio-opinnot ovat kuitenkin nyt takana ja on aika sopeutua taas johonkin uuteen.
-joten-
Hyvät kanssavalmistujat: meillä ei ehkä ole yhteisiä koulumuistoja, mutta minulla on suurenmoinen kunnia jakaa tämä päivä teidän kanssanne, puhua täällä ja juhlistaa meitä, uusia ylioppilaita. Me kaikki olemme tehneet aivan valtavan työn. Olkaa siis ylpeitä itsestänne.
Ja kaikille teille, jotka olette tällä matkalla olleet meidän mukanamme, tukeneet meitä ja mahdollistaneet sen, että tänään meistä tuli ylioppilaita..
-kiitos.-
Riina Lievonen, kevään 2021 ylioppilas
