Olen Joel, 20-vuotias sähköasentaja Savonlinnasta. Kävin peruskoulun jälkeen vuoden lukiota, mutta lukio ei silloin oikein maistunut ja kesätyökokemus sähköalalta veti minut opiskelemaan alaa. Vaikka tein kaksoistutkintoa, lukio-opinnot unohtuivat täysin. Ammattikouluopinnot tuntuivat oikealta ja menestyin niissä hyvin, suurin osa ajasta tuli vietettyä työelämässä.
Varusmiespalveluksen jälkeen jäin kuitenkin hiukan tyhjän päälle ja sain kipinän lukio-opintojen loppuunsaattamiseen. Sain työpaikan ja kävin työn ohella iltaisin puuttuvat kurssit. Ajoittain oli rankempia jaksoja, mutta aikuislukiossa pääsi onneksi opiskelemaan tehokkaasti ja suorittamaan itselle helppojen oppiaineiden kursseja ripeästi itsenäisesti. Koska lukiota oli takana jo kokonainen vuosi, kursseja ei ollut enää kovin montaa jäljellä ja kirjoitinkin ylioppilaaksi vuoden päästä opintojen aloittamisesta. Päätin kirjoittaa tavoittelemiani sähköinsinööriopintoja tukevia aineita: fysiikan ja matematiikan.
Haluaisin rohkaista peruskouluikäisiä nuoria valitsemaan jatko-opintonsa oman mielensä mukaan. Vanhemmilla on usein odotuksia nuorten valintojen suhteen, mutta jos ratkaisua ei saa tehdä itse, lopputulos on tuskin kovin hyvä. Jos väärän valinnan tekee, sen voi hyvin korjata: opintojen yhdistely ja aloittaminen on nykypäivänä joustavaa ja helppoa. Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa suorittaa toisen asteen opintoja. Vaikka oma polkuni voikin vaikuttaa jollekin muulle hajanaiselta, en voisi olla tyytyväisempi valintoihini. Motivaatio lukiossa opiskeluun oli paljon parempi kun valitsin opinnot täysin itseäni varten.
Vanhemmille: antakaa lasten valita itse. Joskus elämässä täytyy hakata hetki päätä seinään ennen kuin ratkaisu löytyy. Mutta et varmaan itsekään haluaisi, että joku muu tekee ratkaisut puolestasi?
