Olen Mirkaleena Erkkilä, 47-vuotias savonlinnalainen yleislääketieteen erikoislääkäri. Olen töissä Sosterissa Savonlinnan terveyskeskuksessa. Ylioppilaslakin painoin päähäni Piispanmäen eli Lyseon lukion juhlasalissa vuonna 1990 ja muualla asuttujen vuosien jälkeen muutimme perheen kanssa Savonlinnaan vajaa 15 vuotta sitten.
Espanjan kieltä puhutaan ja kuulee maailmalla matkustaessa paljon ja se lienee yksi syistä miksi juuri espanjan opiskelu oli kiinnostanut jo pitkään.
Aloitin espanjan opiskelun aikuislukiossa syksyllä 2017, koska halusin oppia uuden kielen ja saada samalla harrastuksen, jossa voisi sopivasti yhdistää huvin ja hyödyn ja joka olisi vastapainoa työlleni. Pidän kielen opiskelussa tietystä tavoitteellisuudesta, josta syystä aikuislukio soveltuu minulle parhaiten. Olipas jännä tunne kiivetä lähes 30 vuoden tauon jälkeen Lyseon mäelle!
Opiskelussa parasta on itse oppiminen- pääsen haastamaan itseäni ja “herättelemään” aivojani ihan uudelle asialle, se tekee hyvää. Heti opiskelun alussa huomasin, miten paljon enemmän toistoja uuden kielen oppiminen vaatii nyt, verrattuna lukioaikoihin. Samalla on ollut erityisen palkitsevaa huomata jotakin oppineensakin, kun kuulee vaikka espanjankielisen laulun tai puhetta ja ymmärtää ainakin vähän, sieltä täältä. Haastavinta opiskelussa on ollut ajankäyttö. Olen toisinaan töissä myös illalla, joten ihan kaikille oppitunneille en pääse ja joskus vaan laiskottaa, jolloin vaikkapa mökkisaunan lämmitys tai lenkkipolku vie voiton. Koska kyseessä on harrastus eikä pakkoaikatauluja ole, aikuisena opiskelua voi viedä eteenpäin omalla tahdillaan.
Oma harrastukseni espanjan kielen opiskelun parissa toivottavasti kehittää edelleen, joskin hitaasti, omaa kielitaitoani ja avaa samalla mahdollisuuden myös matkustaessa ymmärtää espanjan kieltä yhä enemmän.
Niille jotka pohtivat uuden kielen opiskelua, kannustaisin entisen ruotsinopettajani taannoisin sanoin: “Koskaan ei ole sen sopivampi hetki aloittaa uuden oppimista kuin nyt!”
