Olen Perttu Hiltunen, 55-vuotias musiikinopettaja. Olen toiminut Savonlinnassa normaalikoulun musiikinopettajana sekä viimeiset seitsemän vuotta Itä-Suomen yliopistolla musiikkikasvatuksen opettajana. Yliopistokampus muutti Joensuuhun, mutta minä halusin jäädä Savonlinnaan asumaan ja onnekseni sain Talvisalon koulun ja Lyseon lukion yhteisen musiikinopettajan toimen täältä Savonlinnasta. Tässä työssä aloitan nyt elokuussa.
Opiskelin espanjaa aikuislukiossa ja kirjoitin lyhyen espanjan keväällä 2017. Olen halunnut oppia espanjan kieltä siitä lähtien, kun olin nuorena Saksan Liittotasavallassa vaihto-oppilaana ja huomasin, että ymmärrän sitä muiden kielien kautta aika paljon, kun latinalaisamerikkalaiset vaihto-oppilaat sitä keskenään puhuivat. Nyt kun me keski-ikäiset olemme vallanneet Facebookin, niin yhteydet entisiin vaihto-oppilaskavereihin ovat palanneet ja on ollut mukava lukea heidän espanjakielisiä päivityksiään, vaikka omat keskustelumme hoidammekin saksaksi.
Aloitin espanjan opinnot aikuislukiossa, koska halusin harrastuksen, joka olisi vastapainona työlleni ja josta olisi hyötyä matkustaessa ja muutenkin. Parasta opiskelussa on tietysti uusien asioiden oppiminen. Se on itsessään palkitsevaa ja opiskelu tekee hyvää aivoille. Lisäksi on ollut mukava huomata, että kielitaito todellakin kohenee ja ymmärrys kieleen ja sen eri yhteyksiin lisääntyy, vaikkakin hitaasti. Lisäksi on mukava ollut opettajana päästä vaihteeksi oppilaan asemaan ja saada uusia ideoita omaankin opetukseen.
Haasteena opinnoissani on ollut se, etten ole työni vuoksi voinut osallistua kaikille oppitunneille ja oma laiskuus on aiheuttanut sen, että osa espanjan hankalista verbiopin asioista on jäänyt huonolle oppimiselle.
Aikuisena voi kuitenkin rytmittää oman opiskelunsa itselleen sopivaksi. Minäkin pidin välillä opinnoissa taukoa, kun työasiat ja harrastekuskina toimiminen veivät vapaa-ajan. Vuoden päästä oli mukava palata espanjan kielen kurssille.
